Tiistaina 3.3. Minulla oli aamulla äitiysneuvola ja viikkoja kasassa silloin 40+6, menin neuvola käynnille ja olin jo menettänyt toivoni ettei vauva ikinä syntyisi... Ei ollut merkkiäkään siihen suuntaan. Varasimme terkkarin kanssa ajan yliaikakontrolliin joka olisi ollut viikoilla 42+0, terkkari kuitenkin sanoi minulle että vauva syntyy ennen tuota ja hän oli siitä täysin varma. Hän totesi minulle ettei enää tarvi odottaa kauaa, vauva syntyy minä hetkenä hyvänsä. Lähdin neuvolasta ja soitin heti Tonille innoissani kuulumiset, kuitenkin itsekseni ajattelin että joutuisin menemään yliaikakontrolliin.
Neuvolan jälkeen menin kaupunkiin ja päivällä kahville ystävieni kanssa, pitkän kaupunki reissun jälkeen olin aika poikki ja soitin äidilleni että tehtäiskö jotain yhdessä. Mentiin Tonin kanssa äitini luo ja alettiin yhdessä tekemään pizzaa, kello oli 8-9 illalla kun yhtäkkiä tuli kipeä supistus, ajattelin että se olisi ohimenevää. Supistukset kuitenkin jatkuivat ja voimistuivat koko ajan, hetkenpäästä ne myös tihenivät. Kello oli varmaan 12 kun supistukset vähän helpottivat ja ajattelin että menen nukkumaan, nukkumisesta ei kuitenkaan tullut mitään ja 1 aikaan supistukset oli jo todella kipeitä. Menin suihkuun mutta se helpotti vain hetkeksi. Toni valvoi kanssani ja varmaan noin. 3 aikaan yöllä totesin että nyt sattuu niin paljon etten halua olla enää kotona.
Lähdettiin siis synnärille ja ajattelin koko matkan että meidät lähetetään takaisin kotiin. Olin käyrillä 20min ja supistukset oli todella kivuliaita, kätilö katsoi auvautumistilanteen ja olin 3cm auki.
Menin kylpyyn jossa olin 2-3h ja se helpotti mulla tosi hyvin, kylvyn jälkeen mentiin synnytyssaliin käyrille ja tarkistettiin taas tilanne jolloin olin 5cm auki. Yritin sinnitellä ilokaasun avulla niin kauan kuin pystyn mutta kalvojen puhkaisun jälkeen supistukset oli niin helvetillisiä että suostuin ottamaan epiduraalipuudutuksen. Puudutus alkoi vaikuttaa nopeasti ja hetken päästä en tuntenut supistuksia lähes ollenkaan, yritin siinä kohtaa huilata hetken että jaksaisin jos menisi vielä kauan. 11 aikaan aamupäivällä puudutusta alettiin poistamaan jolloin kivut olivat taas järkyttävät kun puudutus alkoi hiipumaan.
Kello oli noin 12 kun olin kokonaan auki ja puoli 1 aikaan kätilö sanoi että nyt aletaan ponnistamaan. Ponnistusvaihe oli omasta mielestäni koko synnytyksen kivulian osuus ja se tuntui ikuisuudelta, katsoin koko ajan kelloa ja tuntui ettei se liikkunut ollenkaan. Onneksi Toni oli koko ajan mukana tsemppaamassa, ja teki kaikkensa että minun olisi parempi olla. Tais kyllä olla Tonillekin kova paikka kun ei pystynyt millään tavalla vaikuttamaan kipuuni ja helpottamaan sitä.
Kaiken tuskan jälkeen 4.3.2015 kello 13.18 syntyi meidän kauan odotettu täydellinen poika mitoin 4110g & 51cm ❤️ Se tunne oli maailman ihanin ja koko muu maailma unohtui siinä hetkessä kun sai oman lapsen ensimmäistä kertaa syliinsä ❤️ Siihen hetkeen palaan usein mielessäni ja aina se tuntuu yhtä ihanalta ❤️ Toni leikkasi napanuoran ja kyllä se tuore isikin pari kyyneltä päästi ;)
Synnytys oli ehkä helpompi mihin olin varautunut mutta samaan aikaan elämäni rankin, kivulian ja ihanin kokemus ❤️
Synnytyksen jälkeen kävin nopeasti suihkussa ja sitten lähdettiinki jo osastolle. Oltiin sairaalassa kaksi yötä ja kaikki meni oikein loistavasti ❤️
Hirveän yksityiskohtaisesti en enää muista ja olihan se muutenkin vähän sekavaa eikä siinä kohtaa laittanut kaikkea merkille :D synnytyksen kokonaiskesto oli noin 16h.
Aika pitkän tekstin sain kumminki aikaseks vaikken tarkkaan muistakkaan :D
Aika kuluu nopsaa ja meiän pikkuvauva on jo niin iso poika ja pian jo 4kk :o
-jenni
